FI

🤔 Ilo, onnellisuus, terveys: 1. Sisäinen rauha. 2. Tyytyväisyyden saaminen Toisten auttamisesta ja tukemisesta. Suhteet. 12R.tv❌✅ Toivotan Sinulle, Itselleni ja Muille, että ensi vuoden lopussa jokainen Meistä voisi sanoa: “Vuosi 2022 oli elämäni paras vuosi 🙂👍”. Marcin Ellwart

Onnellisuus

ilon, tyytyväisyyden ja hyvinvoinnin kokemus yhdistettynä käsitykseen siitä, että elämä on hyvää, merkityksellistä ja arvokasta

Onnellisuus on tunne, johon liittyy tyytyväisyys omaan elämään, subjektiivinen hyvinvointi, elämänlaatu ja erilaiset positiiviset tunteet (esim. kiitollisuus, ilo, mielihyvä) sekä negatiivisten tunteiden (esim. masentuneisuus, krooninen stressi) vähyys.

Onnellisuuden on kuvattu olevan myös “läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää”[1] tai “ilon, tyytyväisyyden ja hyvinvoinnin kokemus yhdistettynä käsitykseen siitä, että elämä on hyvää, merkityksellistä ja arvokasta”[2]. Abstraktina käsitteenä onnellisuudelle ja sen lähikäsitteille on kuitenkin esitetty monia erilaisia kuvauksia aina antiikin filosofiasta lähtien.

Pitkän aikavälin onnellisuuden eroista ihmisten välillä noin 50 % voidaan selittää geeneillä, noin 10 % ulkoisilla olosuhteilla ja noin 40 % ihmisen omalla toiminnalla.[3] Ulkoisista olosuhteista esimerkiksi terveyttä, hyviä ihmissuhteita, turvallisuutta ja perustoimeentuloa pidetään kaikkialla maailmassa tärkeinä onnellisuuden kannalta.[4]

Pitkän aikavälin onnellisuuden eroista ihmisten välillä noin 50 % voidaan selittää geeneillä, noin 10 % ulkoisilla olosuhteilla ja noin 40 % ihmisen omalla toiminnalla.[3] Subjektiivisen ja psykologisen hyvinvoinnin muuttaminen pysyvästi onnistuu helpommin omaa toimintaa kuin olosuhteita muuttamalla.[11]

Onnellisuuteen vaikuttaviin olosuhteisiin (noin 10 % vaihtelusta) kuuluvat valtiokohtaiset, maantieteelliset ja kulttuuriset tekijät; ikä, sukupuoli, etninen ryhmä ja muut demografiset tekijät; yksilöhistoria, kuten lapsuuden traumat, auto-onnettomuudet tai arvovaltaiset palkinnot; sekä elämäntilanne, kuten siviilisääty, ammatti, työpaikan varmuus, tulot, terveys ja uskonnollisuus.[3] Tyypillisesti jopa elämää runsaasti muuttavilla tapahtumilla on paljon pienempi vaikutus onnellisuuteen kuin luullaan.[5] Onnellisuuseroja valtioiden välillä ennustavat erityisesti tulot (bruttokansantuote henkeä kohden), elinajanodote, vapaus, anteliaisuus, sosiaalinen tuki ja vähäinen korruptio.[6][12]

Suurtenkin elämänmuutosten on perinteisesti katsottu vaikuttavan onnellisuuteen vain hyvin tilapäisesti, mutta uudemmat havainnot ovat haastaneet tätä käsitystä. Esimerkiksi lottovoitot ja halvaantuminen ovat olleet aiemmissa tutkimuksissa yhteydessä onnellisuuteen vain lyhytaikaisesti ja onnellisuuden tason on havaittu palautuvan muutosta edeltäneelle tasolle.[13] Tuoreemmissa suurissa paneelitutkimuksissa on taas havaittu, että avioero, puolison kuolema, työttömyys, vammautuminen ja vastaavat tapahtumat ovat muuttaneet subjektiivista hyvinvointia pitkäaikaisesti ja palautuminen on jäänyt keskimäärin vain osittaiseksi (synnynnäisistä tekijöistä riippuen).[14] Esim. keskisuuren lottovoiton (1 000–120 000 puntaa) on havaittu lisäävän psyykkistä hyvinvointia noin 1,4 GHQ-pistettä vielä kaksi vuotta tapahtuman jälkeenkin.[15]

Wikipedia.org:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Onnellisuus

Maslow’n tarvehierarkia

psykologinen teoria

Maslow’n tarvehierarkia (engl. Maslow’s Hierarchy of Needs) on psykologinen teoria, jonka yhdysvaltalainen psykologi Abraham Maslow julkaisi vuonna 1943 tutkimuksessaan A Theory of Human Motivation.

Maslow’n mukaan ihmisellä on perustarpeet, jotka tulee tyydyttää riittävässä määrin – ei välttämättä täydellisesti – ennen kuin ihminen alkaa etsiä tyydytystä ”korkeammille” tarpeille. [1]. Maslow’n teoria lasketaan kuuluvaksi humanistiseen psykologiaan. Maslow keskittyi tutkimuksissaan esimerkillisiin (exemplary) ihmisiin, kuten Albert Einstein, Jane Addams, Eleanor Roosevelt ja Frederick Douglass, joiden hän katsoi onnistuneen toteuttamaan inhimillisen potentiaalinsa.

Maslow’n mukaan ihmisen tarpeiden hierarkkinen järjestys on:

  1. fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)
  2. turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)
  3. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)
  4. arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).
  5. itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa).

Näistä ensimmäinen on perustavin ja viimeinen korkein tarve. Myöhempinä vuosinaan Maslow lisäsi hierarkiaan vielä yhden tason, itsensä ylittämisen (self-transcendence) tarpeet. Itsensä ylittämisellä tarkoitetaan yhteyden saamista johonkin omaa minää suurempaan: keinoina tähän voivat olla esimerkiksi hengellisyys, taide tai altruismi. Useimmat Maslow’n tarvehierarkian esitykset eivät kuitenkaan huomioi tätä kuudetta tasoa. [2]

Maslow’n tarvehierarkia kuvataan usein pyramidina, jossa pohjimmaisina ovat perustarpeet ja huipulla korkeimmat tarpeet. Tosin Maslow itse ei kirjoituksissaan esittänyt tarvehierarkiaa minkäänlaisen pyramidin tai portaikon muodossa.

Maslow’n teoriaa on kritisoitu mm. siitä, että yleismaailmallisen, kaikille ihmisille kaikissa tilanteissa pätevän tarvehierarkian olemassaololle ei ole löytynyt paljonkaan tutkimusnäyttöä. Teorian käsitteitä on luonnehdittu epäselvästi määritellyiksi ja vaikeasti mitattaviksi.[3] Tästä huolimatta tarvehierarkiaa hyödynnetään paljon esimerkiksi markkinoinnissa, työpsykologiassa ja johtajakoulutuksessa. Maslow’n teoria korostaa kysymyksiä mitä eikä miten: esimerkiksi mitä ihminen tarvitsee hengissäpysymiseen ei sitä miten ihminen pysyy hengissä

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia

Terveys

Terveys voidaan määritellä negatiivisesti ruumiillisten ja henkisten sairauksien poissaolona tai positiivisesti hyvänä ruumiin ja hengen tilana, jota kuvaa parhaiten sana hyvinvointi. Terveys on kuitenkin laaja käsite, jonka määritelmää on vaikea esittää. Maailman terveysjärjestön määritelmän mukaan ”terveys on päivittäisen elämän voimavara, ei elämän päämäärä. Terveys sisältää sosiaaliset ja henkilökohtaiset voimavarat sekä fyysisen toimintakyvyn”.[1]

Tulotaso korreloi voimakkaasti ihmisen terveyden kanssa. Swazimaan asukkailla oli ihmiskunnan alhaisin elinajanodote (32 vuotta) vuonna 2009. Seuraavana tuli Angola (38 vuotta).[2] Vain runsas puolet pienituloisista suomalaista arvioi terveytensä hyväksi vuonna 2019, mutta suurituloisista yli 80 prosenttia[3].

Terveysongelmien koetaan rajoittavan arjen aktiviteetteja Suomessa enemmän kuin muissa Euroopan maissa. Suomelle on tyypillistä myös se, että vaikka naiset elävät miehiä pidempään, miehillä on keskimäärin neljä terveydellisistä rajoituksista vapaata elinvuotta enemmän kuin naisilla.[4]

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Terveys

Itsenäisyys

Itsenäisyys eli suvereniteetti tarkoittaa valtiolle, organisaatiolle tai hallitukselle samaa kuin itsemääräämisoikeus, kun toinen vaihtoehto on olla jonkin muun hallittavana. Itsenäisyyden saavuttaminen edellyttää joskus väkivaltaista irrottautumista. Itsenäisyyttä juhlistetaan useissa maissa kansallisena merkkipäivänä.

Itsenäisyydellä voi olla eri asteita, jolloin osa asioista on omassa päätäntävallassa, kun taas joissakin asioissa joudutaan noudattamaan jonkun muun sanelemia tai yhdessä laadittuja ehtoja.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Itsen%C3%A4isyys

Suomen kieli

pääasiassa Suomessa puhuttava suomalais-ugrilainen kieli

Suomen kieli (suomi) on uralilaisten kielten itämerensuomalaiseen ryhmään kuuluva kieli. Sitä puhuu äidinkielenään Suomessa 4,8 miljoonaa ja toisena kielenä 0,5 miljoonaa henkilöä. Suurimmat suomea puhuvat vähemmistöt ovat Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä.

Suomen kieli on voimakkaasti taipuva, agglutinoiva kieli. Sanajärjestys on toissijainen, lauseenjäsenten perusjärjestys on subjekti–predikaatti–objekti ja määrite käy useimmiten pääsanansa edellä. Suomessa on kahdeksan vokaalia ja 13 konsonanttia, mikäli eräitä lainasanoissa esiintyviä äänteitä ei lueta mukaan.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_kieli